Lautasella maistuu kesä! Vielä ei kasvimaani sadosta keittoaineita saa, mutta muuten kotimaista tuoretta on paljon jo tarjolla, tykkään! Pieni kasvimaani ei tuota kuin mm pienet rivit salaattia, punajuurta, pinaattia, yrttejä, herneitä ja muutaman maissin, toivottavasti maissit ehtiivät kypsyä. Kesäkeitto on ruoka joka tuo mummola-ajat lapsuudesta mieleen.
Lautaset ovat tummapohjaista savea. Jokainen kulho on oman kokoisensa. Niinkuin siinä "karhu-sadussa" jokainen tunnisti oman kuppinsa siitä, että jokaisella oli oma koko. Tällä periaatteella en turhaan ota paineita kulhoja dreijatessa, tulee sitä kokoa mitä tulee ;) ...Ja kyllä se aina jollekin on sopiva koko!
Päivät taittuu pian heinäkuulle. Lämmin ja kaunis kesäkuu on saanut olla luonamme. Oman lisälämpönsä on tuonut myös pajaani keramiikkauuni, vaikkei tässä lämmöstä ole ollut pulaa... Mutta ei valitusta hellepäivistä, niitä kun osuu niin vähän koko vuodelle. Nyt on vihdoin niiden suloinen aika :)
Heinäkuulla on tiedossa mielenkiintoa keramiikkapuolella. Ensimmäinen näyttelyni, kattaus kuudelle käynnistyy asuntomessun yhteydessä ja täällä jännittyneenä odottaa sen tuomaa vastaanottoa.
Mutta kesässä on tärkeinpien asioiden joukossa lasten loma ja heidän kesäpäivien sujuminen. Ensimmäiset lasten leirit ovat nyt pienimmillä lapsilla takana ja äidin sydämen toiveena on että muistojen taskuun olisi jäänyt monta antoisaa hetkeä ja muistoa, uuden oppimista ja kavereiden tuomaa rikkautta elämään. Ne tekevät varmasti askeleen kepeämmäksi kulkea ja tuovat ilonhippusia arkeen, toivon ainakin niin käyvän!
kesäkuu
Pihamaan satoa. Raparperin tanakoita varsia voisi kasvaa enemmänkin pihamaalla! Kesän ensimmäinen piiras on aina mukava leipoa. Tällä kertaa iso keramiikkakulho toimi piirasvuokana. Juhannusruusupensas saakoon sekin tuuhentua ja levitä yhä vaan. Muutama sadepäivä sai värit puutarhassa voimistumaan. Lyhytkestoinen kukkavaihe on pian jo ohi, joten muutama ruusunkukka oli ikuistettava. Seuraavaksi odotellaan aukeavaksi pionin pyöreitä nuppuja.
Fiskars
Viikonlopun rentouttava ja voimaannuttavakin hetki oli tutustua uudenlaisiin maisemiin, katuihin ja metsäpolkuihin. Ensimmäinen vierailu Fiskarsin pienessä idyllisessä kylässä. Vanhat puut, lammet, sillat, vanhat rakennukset ja suojaisat kadut ja kujat rauhoittivat ehdottomasti mielen hetkeksi kaikesta ylimääräisestä. Täällä voisi vierailla toistekin!
Kahvihetki
Päivän kenties rentouttavin hetki ja tauko. Kupissa cappucinoa valmisjauheesta. Pojat olivat yllätyksekseni aloittaneet leipomaan voisarvia ohjeenaan vanha leivontakirja. Croisatteihin pienimmät lapsista ovat tykästyneet niin että yksi ehdotus on tullut että vaihtaisivat karkkipäiväkarkitkin croisantteihin. Kieltämättä ovat hyviä! Muutama voisarvi sai ylleen unikonsiemeniä toiveestani, loput lapsille ilman mitään lisukkeita.
Tauon jälkeen dreijan äärelle työstämään kahvikuppeja.
Saven vaivaamista, dreijaamista, sorvaamista, viimeistelyä... Dreijan äärellä. Dreijaaminen on mieluisimpia työvaiheita, mahdollistaen ja taaten sen että jokaisesta työstä tulee uniikkikappale, yksikään muki tai kulho ei ole samanlainen vaikka siihen pyrkisikin. Savilaatu, rouheahko savi antaa lopputulokselle persoonallisen luonteen. Tällaisesta savesta työstö on mieluisaa. Siitä pidän ja työstämisessä piilee aina pala haasteellisuutta.
leikkimökki
Leikkimökki sai vihdoin kesäasun ylleen. Mökki on lakaistu ja mäntysuopa tuoksuu ilmassa pölyn ja lian pyyhkimisen jälkeen. Tekstiilit, matto ja verhot viimeistelee pikku tytölle pienen kesäkodin jonne odotetaan kesän mittaan leikkikavereita. Haaveena sinne olisi kuulema saada sänky, mutta pienet patjat verhottiin istumatasolle tilkkupeitolla ja villashaalilla ja ne ajavat nyt samaa asemaa.
Kesäkuun lopulla on useana vuonna pikku neiti viettänyt leikkimökissään nimipäiväkutsuja. Sopivasti ensimmäisten mansikoiden kypsyessä mansikkakakku on kuulunut siihen päivään. Sitä päivää jo pieni leikkimökin emäntä suunnittelee :)
