Elokuun illoissa on aavistus jo syksyä. Värit selvästi jo syvenevät ja vahvistuvat. Pyöräretken anti oli korillinen kukkia :) Ojakärsämö on yksi mielestäni kauneimmista kukista varsinkin kuivattuna. Ojakärsämökransseja olen muutamia aikanaan tehnyt ja vielä ovat edellisistä vuosista kauniita kuivattunakin. Tällä kertaa kranssi pihapöydän ylle, johon kaveriksi marja-aroniaa.
Oikeastaan vasta näinä päivinä on saanut nauttia kukkivista joita on istuttanut siemenistä ruukkuihin keväällä. Tuoksuherne, päivänsini, samettiruusu ja mustasilmäsusanna ovat nyt kukassa. Hauskaa puuhaa tiedosssa vielä syyspäiviin, sillä nyt kukkivista on aikomus kerätä siemenet talteen ja upottaa ne taas tulevana keväänä multaan. Pihapöydän äärelläkin kuivahtaneen kranssin alla on tarkoitus ja toive saada viettää vielä lämpöisiä, vaikkakin jo pimeneviä loppukesän iltoja.
Satokausi käsillä. Metsä tarjoaa antimiaan, vadelmista ja mustikoista on keitelty monta purkillista hilloa talven varalle. Edessä myös mustaherukoista mehun tekemistä ja omppukausikin syksymmällä vielä tiedossa. Lähiruokaa :)
Mustikat olen viime vuosina tottunut keräämään ilman poimuria ja huomaan mitä vanhemmaksi tulee, sen pidempään voisi metsässä viihtyä marjastamassa. Mustikkamaito yksinkertaisuudessaan on aika ihanaa. Voisipa melkein rinnastaa jossain määrin nykyisin suositut smoothiet vanhaan ajan yksinkertaiseen marjamaitoon :)
Pajan valmiiden töiden nurkkauksesta tervehdys! Hiljalleen on ollut mielessä jo joulun aika ja kynttilänjalkojen työstäminen. Ajatus tuntuu välillä hassulta tehdä joulua kesän helteellä. Mutta käsityönä tehden työ on kokonaisuudessaan ja monine työvaiheineen melko hidasta. Jokaisen työn aikana ehtii monia ajatuksia ja pohdintoja miettimään. Usein toivon että positiiviset hetket voisivat välittyä myös kädenjälkeen...
Kiitollisuus on ollut näissä kesän lämpöä sisältävissä päivissä mukana. Heinäkuun lämmössä on saatu elellä, ensimmäiset oman pienen mansikkamaan sadot kerätty ja talviturkkikin heitetty. Olen niitä ihmisiä jotka uivat järvivedessä vasta näillä heinäkuun helteillä :)
Toiveissa lisää lämpöisiä päiviä, kesää!!
Asuntomessujen kynnyksellä. On ollut hieno mahdollisuus olla toteuttamassa paikallisen sisustussuunnittelijan kanssa kohteeseen Villa Domus ruokapöydän kattausta.
Ajatuksena on aamupalakattaus kahvi/teekuppeineen kera pienten muro/puurokulhojen. Jokainen astia käsityönä dreijaten syntynyt. Servetit on ommeltu kirpputorilta löydetyistä tyynyliinoista, pellavakaitaliinat löytöjä huutokaupasta. Ruokailuvälineet nekin löytöjä vanhan tavaran liikkeestä. Voisi rinnastaa "lähituotantoon" tämän kohteen, sillä tässä messutalossa on mahdollisimman paljon käytetty paikallista osaamista.
Lautasella maistuu kesä! Vielä ei kasvimaani sadosta keittoaineita saa, mutta muuten kotimaista tuoretta on paljon jo tarjolla, tykkään! Pieni kasvimaani ei tuota kuin mm pienet rivit salaattia, punajuurta, pinaattia, yrttejä, herneitä ja muutaman maissin, toivottavasti maissit ehtiivät kypsyä. Kesäkeitto on ruoka joka tuo mummola-ajat lapsuudesta mieleen.
Lautaset ovat tummapohjaista savea. Jokainen kulho on oman kokoisensa. Niinkuin siinä "karhu-sadussa" jokainen tunnisti oman kuppinsa siitä, että jokaisella oli oma koko. Tällä periaatteella en turhaan ota paineita kulhoja dreijatessa, tulee sitä kokoa mitä tulee ;) ...Ja kyllä se aina jollekin on sopiva koko!
Päivät taittuu pian heinäkuulle. Lämmin ja kaunis kesäkuu on saanut olla luonamme. Oman lisälämpönsä on tuonut myös pajaani keramiikkauuni, vaikkei tässä lämmöstä ole ollut pulaa... Mutta ei valitusta hellepäivistä, niitä kun osuu niin vähän koko vuodelle. Nyt on vihdoin niiden suloinen aika :)
Heinäkuulla on tiedossa mielenkiintoa keramiikkapuolella. Ensimmäinen näyttelyni, kattaus kuudelle käynnistyy asuntomessun yhteydessä ja täällä jännittyneenä odottaa sen tuomaa vastaanottoa.
Mutta kesässä on tärkeinpien asioiden joukossa lasten loma ja heidän kesäpäivien sujuminen. Ensimmäiset lasten leirit ovat nyt pienimmillä lapsilla takana ja äidin sydämen toiveena on että muistojen taskuun olisi jäänyt monta antoisaa hetkeä ja muistoa, uuden oppimista ja kavereiden tuomaa rikkautta elämään. Ne tekevät varmasti askeleen kepeämmäksi kulkea ja tuovat ilonhippusia arkeen, toivon ainakin niin käyvän!
kesäkuu
Pihamaan satoa. Raparperin tanakoita varsia voisi kasvaa enemmänkin pihamaalla! Kesän ensimmäinen piiras on aina mukava leipoa. Tällä kertaa iso keramiikkakulho toimi piirasvuokana. Juhannusruusupensas saakoon sekin tuuhentua ja levitä yhä vaan. Muutama sadepäivä sai värit puutarhassa voimistumaan. Lyhytkestoinen kukkavaihe on pian jo ohi, joten muutama ruusunkukka oli ikuistettava. Seuraavaksi odotellaan aukeavaksi pionin pyöreitä nuppuja.
