Lehdet ovat olleet inspiraation lähteenä. Ajatus että vielä saa jotain pitää luonaan ennenkuin talvi ja pakkanen vie mennessään... Lehden kuvio säilyy painettuna, pienenä muistona syksyltä. Nämä korvattomat mukit jos nimeäsi, ne voisivatkin olla nimeltään "syksy". Kun pelkistettyä ja yksinkertaista linjaa olen pykinyt pitämään tuotteen valmistuksessa, niin käyttötarkoitus ei siten ole rajoittunut kuitenkaan vain syksyyn.
Syyspäivät ovat olleet kauniita! Muutama aikainen aamuherätys ja liikenteessä aikaisin liikkuminen on saanut ihmettelemään valtavaa aamusumua ja päivän kirkastuessa syksyn tuomaa värimaailmaa. Kuinka voi puut punertaa oranssin ja vahvan punaisenkin eri sävyissä... Voi todeta todellisen rikkauden omistaa niin vaihtuvat säät ja vuodenajat!
Kesä on tehnyt sijaa syksylle. Syysaamuissa on selvästikin kylmän pureva ote. Haikeudella aina luovun kesästä ja lämmöstä! Jos voisi, pitäisin enemmän lämpöisiä vuodenaikoja luonani... Syksystä ammennan kuitenkin syysauringon, ruskan sävyt, murretut värit ja sadonkorjuuajan. Kasvimaalla odottaa vielä avomaankurkut, pinaatin lehdet ja punajuuret poimijaa. Jospa syysaurinko niitä hetken vielä kasvattaisi!
Sienikori täyttyi tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja annospiiraat tuoreista lähimetsän suppilovahveroista paistui uunissa. Kulhot
kun ovat korkeanpolton keramiikkaa, niin kestäävät hyvin suoraan
kuumaan uuniin laittamisen. Seuraavallekin päivälle säästynee
lounashetkeen annoskulhollinen sienipiirasta :)
Ihana oli sammalmetsässä kulkeminen auringon kirkastaessa metsän ja sammalikon värit! Kaunis luonto, jospa vaan useammin olisi mahdollisuus päästä kulkemaan ja aistimaan ympärillä olevaa!
Elokuun illoissa on aavistus jo syksyä. Värit selvästi jo syvenevät ja vahvistuvat. Pyöräretken anti oli korillinen kukkia :) Ojakärsämö on yksi mielestäni kauneimmista kukista varsinkin kuivattuna. Ojakärsämökransseja olen muutamia aikanaan tehnyt ja vielä ovat edellisistä vuosista kauniita kuivattunakin. Tällä kertaa kranssi pihapöydän ylle, johon kaveriksi marja-aroniaa.
Oikeastaan vasta näinä päivinä on saanut nauttia kukkivista joita on istuttanut siemenistä ruukkuihin keväällä. Tuoksuherne, päivänsini, samettiruusu ja mustasilmäsusanna ovat nyt kukassa. Hauskaa puuhaa tiedosssa vielä syyspäiviin, sillä nyt kukkivista on aikomus kerätä siemenet talteen ja upottaa ne taas tulevana keväänä multaan. Pihapöydän äärelläkin kuivahtaneen kranssin alla on tarkoitus ja toive saada viettää vielä lämpöisiä, vaikkakin jo pimeneviä loppukesän iltoja.
Satokausi käsillä. Metsä tarjoaa antimiaan, vadelmista ja mustikoista on keitelty monta purkillista hilloa talven varalle. Edessä myös mustaherukoista mehun tekemistä ja omppukausikin syksymmällä vielä tiedossa. Lähiruokaa :)
Mustikat olen viime vuosina tottunut keräämään ilman poimuria ja huomaan mitä vanhemmaksi tulee, sen pidempään voisi metsässä viihtyä marjastamassa. Mustikkamaito yksinkertaisuudessaan on aika ihanaa. Voisipa melkein rinnastaa jossain määrin nykyisin suositut smoothiet vanhaan ajan yksinkertaiseen marjamaitoon :)
Pajan valmiiden töiden nurkkauksesta tervehdys! Hiljalleen on ollut mielessä jo joulun aika ja kynttilänjalkojen työstäminen. Ajatus tuntuu välillä hassulta tehdä joulua kesän helteellä. Mutta käsityönä tehden työ on kokonaisuudessaan ja monine työvaiheineen melko hidasta. Jokaisen työn aikana ehtii monia ajatuksia ja pohdintoja miettimään. Usein toivon että positiiviset hetket voisivat välittyä myös kädenjälkeen...
Kiitollisuus on ollut näissä kesän lämpöä sisältävissä päivissä mukana. Heinäkuun lämmössä on saatu elellä, ensimmäiset oman pienen mansikkamaan sadot kerätty ja talviturkkikin heitetty. Olen niitä ihmisiä jotka uivat järvivedessä vasta näillä heinäkuun helteillä :)
Toiveissa lisää lämpöisiä päiviä, kesää!!
Asuntomessujen kynnyksellä. On ollut hieno mahdollisuus olla toteuttamassa paikallisen sisustussuunnittelijan kanssa kohteeseen Villa Domus ruokapöydän kattausta.
Ajatuksena on aamupalakattaus kahvi/teekuppeineen kera pienten muro/puurokulhojen. Jokainen astia käsityönä dreijaten syntynyt. Servetit on ommeltu kirpputorilta löydetyistä tyynyliinoista, pellavakaitaliinat löytöjä huutokaupasta. Ruokailuvälineet nekin löytöjä vanhan tavaran liikkeestä. Voisi rinnastaa "lähituotantoon" tämän kohteen, sillä tässä messutalossa on mahdollisimman paljon käytetty paikallista osaamista.
Lautasella maistuu kesä! Vielä ei kasvimaani sadosta keittoaineita saa, mutta muuten kotimaista tuoretta on paljon jo tarjolla, tykkään! Pieni kasvimaani ei tuota kuin mm pienet rivit salaattia, punajuurta, pinaattia, yrttejä, herneitä ja muutaman maissin, toivottavasti maissit ehtiivät kypsyä. Kesäkeitto on ruoka joka tuo mummola-ajat lapsuudesta mieleen.
Lautaset ovat tummapohjaista savea. Jokainen kulho on oman kokoisensa. Niinkuin siinä "karhu-sadussa" jokainen tunnisti oman kuppinsa siitä, että jokaisella oli oma koko. Tällä periaatteella en turhaan ota paineita kulhoja dreijatessa, tulee sitä kokoa mitä tulee ;) ...Ja kyllä se aina jollekin on sopiva koko!
