Syyslomapäivä lähistömme koskella. Luonto täynnä maahan pudonneita ruskan lehtiä, kuohuvan kosken pauhu... Syksyn ehdoton tuntu ilmassa!
Eväskorissa
päivällinen; salaattia, grillattavaa. Jälkiruoaksi ensimmäiset uunituoreet
joulupiparit ja vaahtokarkit. Pipareiden paistamisen tuloksena
inkiväärin, kanelin ja neilikan tuoksu on aina yhtä mieluisa! Ulkoilma teki eväshetkestä tuplamaukkaan :)
Muutama lomapäivä vielä jäljellä koululaisilla ja ensilumen odotusta..
Pirtsakat syksyn päivät, kylmät yöt, kuulaat hetket, värikkäät lehdet, sammalmättäät, metsän sienet, pimenevät illat, raikkaat aamut... Huomaan että tykkäänkin tästä kaikesta, vaikka astuminen syksyn vuodenaikaan sai tunteen etten halua päästää irti lämmöstä ja kesästä. Ensimmäiset haravoinnit, lehtikasat, villapaidat ja -sukat, rapsahteleva nurmi aamulla varhain...Sittenkin huomaan että jopa levollisella ajatuksella huomaan toteavani että lumi ja talvi saa tulla!!
Suklaamuffinsseihin laitoin kaveriksi puolukkaa. Reseptikirjani ohjeella yhdistelmänä olisi ollut suklaa-pähkinä, mutta pähkinät on korvattu syksyn marjoilla. Nopea resepti jossa ei vatkaimia, pelkkä ainesosien yhdistäminen, suklaan pilkkominen ja sekoitus + paistaminen. Puolukka toimii mielestäni mukana, omaan makuuni lisätty lautaselle pakasteesta jopa lisää puolukoita :)
(Muffinssilautanen ja muki valkosavesta)
Keskeneräisyyden keskellä päätimme viettää juhlat viime viikonloppuna. Mökkiä olemme rakentaneet jo useamman vuoden ajan, ja nyt tänä kesänä lattian, takan ja leivinuunin valmistuttua se antoi mahdollisuuden kutsua kokoon sukulaisia synttäreiden merkeissä. Lattia on vielä vaiheessa, odottaa ensi keväänä harmaata maalia ylleen. Vanhan talon vetoisat kohdat ja reiät seinissä odottavat tiivistämistä. Vesi ei tule vielä sisälle, eikä keitiössä ole työtasoja. Monta monta vasarannaputusta on tiedossa tulevina vuosina... Mutta näiden seikkojen emme antaneet häiritä. Yksi vieras toi tullessaan mattoja lattialle, toinen penkit pöydän äärelle.. Leivinuunissa kypsyi iso kasa uuniperunoita. Peräkärryssä kulkeva peräkärrysauna tuotiin pihalle ja juhlapäivän iltana sen löylyissä oli hauska olla. Jopa hyiseen järviveteen itsekin pulahdin! Jäi hauskat muistot juhlista kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta.
Syysmarkkinoita ja tunnelmaa rakennettu viikonlopun syysmarkkinoille Hyvinkäälle. Vanhan navettarakennuksen tunnelmallinen tila tarjoaa parastaan järjestää vanhanajan meinigillä markkinat. Tiedossa navettakahvila, jonne talon emäntä on leiponut punajuuri-suklaapiirasta ja kesäkurpitsakakkua kahvin kera. Pihamaalla odottaavat omenat laatikoissa ja oranssit isot kurpitsat ostajia. Tuoretta talkkunaa myynnissä, kuten myös Knehtilän tilan omia jauhoja. Keramiikkaa olen käynyt kattamassa pienelle pöydälle pieneen huonetilaan. Vanhat jykevät ikkunalaudat tuo tunnelmaa nostattavaa lisäarvoa kattaukselle. Tähän miljööseen on aina ihana käydä tekemässä kattaus :)
Markkinat la 21.9. 13 klo 9-15
Lehdet ovat olleet inspiraation lähteenä. Ajatus että vielä saa jotain pitää luonaan ennenkuin talvi ja pakkanen vie mennessään... Lehden kuvio säilyy painettuna, pienenä muistona syksyltä. Nämä korvattomat mukit jos nimeäsi, ne voisivatkin olla nimeltään "syksy". Kun pelkistettyä ja yksinkertaista linjaa olen pykinyt pitämään tuotteen valmistuksessa, niin käyttötarkoitus ei siten ole rajoittunut kuitenkaan vain syksyyn.
Syyspäivät ovat olleet kauniita! Muutama aikainen aamuherätys ja liikenteessä aikaisin liikkuminen on saanut ihmettelemään valtavaa aamusumua ja päivän kirkastuessa syksyn tuomaa värimaailmaa. Kuinka voi puut punertaa oranssin ja vahvan punaisenkin eri sävyissä... Voi todeta todellisen rikkauden omistaa niin vaihtuvat säät ja vuodenajat!
Kesä on tehnyt sijaa syksylle. Syysaamuissa on selvästikin kylmän pureva ote. Haikeudella aina luovun kesästä ja lämmöstä! Jos voisi, pitäisin enemmän lämpöisiä vuodenaikoja luonani... Syksystä ammennan kuitenkin syysauringon, ruskan sävyt, murretut värit ja sadonkorjuuajan. Kasvimaalla odottaa vielä avomaankurkut, pinaatin lehdet ja punajuuret poimijaa. Jospa syysaurinko niitä hetken vielä kasvattaisi!
Sienikori täyttyi tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja annospiiraat tuoreista lähimetsän suppilovahveroista paistui uunissa. Kulhot
kun ovat korkeanpolton keramiikkaa, niin kestäävät hyvin suoraan
kuumaan uuniin laittamisen. Seuraavallekin päivälle säästynee
lounashetkeen annoskulhollinen sienipiirasta :)
Ihana oli sammalmetsässä kulkeminen auringon kirkastaessa metsän ja sammalikon värit! Kaunis luonto, jospa vaan useammin olisi mahdollisuus päästä kulkemaan ja aistimaan ympärillä olevaa!
Elokuun illoissa on aavistus jo syksyä. Värit selvästi jo syvenevät ja vahvistuvat. Pyöräretken anti oli korillinen kukkia :) Ojakärsämö on yksi mielestäni kauneimmista kukista varsinkin kuivattuna. Ojakärsämökransseja olen muutamia aikanaan tehnyt ja vielä ovat edellisistä vuosista kauniita kuivattunakin. Tällä kertaa kranssi pihapöydän ylle, johon kaveriksi marja-aroniaa.
Oikeastaan vasta näinä päivinä on saanut nauttia kukkivista joita on istuttanut siemenistä ruukkuihin keväällä. Tuoksuherne, päivänsini, samettiruusu ja mustasilmäsusanna ovat nyt kukassa. Hauskaa puuhaa tiedosssa vielä syyspäiviin, sillä nyt kukkivista on aikomus kerätä siemenet talteen ja upottaa ne taas tulevana keväänä multaan. Pihapöydän äärelläkin kuivahtaneen kranssin alla on tarkoitus ja toive saada viettää vielä lämpöisiä, vaikkakin jo pimeneviä loppukesän iltoja.
